tiistai 24. elokuuta 2010

Teetä ja sympatiaa.

Jokainen joka on joskus urheillut antaen kaikkensa, tietää sen tunteen jonka tunnen nyt: Ihana raukeus. Työpäivän päälle kävin spinnaamassa ja kahvakuulailemassa, rehkin sata lasissa ja voi tätä ihanaa tunnetta, kun suihkun jälkeen kävelin syys sateessa kotiin, puin kuivaa ylle ja keitin kupin piparminttuteetä. Loppuilta on vain minulle, ei töille, ei velvotteille, eikä millekkään epämieluisalle. Vain minulle. Taidanpa ansaitusti käpertyä sohvan nurkkaan kirjani kanssa, ja kaataa pikkumyy mukiini lisää teetä. Tässä hetkessä on nyt sitä jotain sanoin kuvaamatonta hyvää fiilistä:)

-L

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti