Tänään saattaa olla yksi onnenpäivistäni. Yksi niistä, kun illalla nukkumaan mennessä miettii, että mieletöntä; Mistä haaveille ja toiveille löytyy aina sijaa mitä odottamattomimmilla hetkillä? Juuri silloin, kun asiota vähiten odotat. Äiti on aina sanonut että olen ollut pienestä asti todella erinomaisen hyvä haluamaan kaikkea, jopa naurahtanut ääneen että muista lisätä CV:hen: Hyvä haluamaan.
Nyt sitten varmaan mietitte että mitä se nyt niin kauhesti voi haluta? No vaikka mitä, mutta muotoilisin sen ennemminkin haaveilemiseksi. Saan aika ajoin päähäni asioita, joiden toivoisin toteutuvan tavalla tai toisella. Sitten kun ennätän sanoa asian ääneen, niin hups olenkin jo haaveen äärellä. Kuulostaa helpolle, mutta ei ole. Koko asian juju piileekin siinä, että sitä ei koskaan tiedä, milloin se arvaamaton hetki tulee! Nyt paljastan salaisuuden: Rakastan tätä elämän spontaania asioiden virtaa, sitä että asiat johtaa aina uusiin asioihin.
Sitten arkiseen hyvän haluamiseen..Mainitsinkin aiemmin että pidän kovasti kirjoista. Hankin säännöllisen epäsäännöllisesti uutta luettavaa. Muutamia päiviä sitten luin kirja arvostelun Chimanda Ngozi Adichien Purppuran punainen hibiskus kirjasta. Kiinnostuin siinä määrin, että kävin sen tänään ostamassa. Huomenna vapaa päivän rentoiluksi, aion upota sen maailmaan:) Kertoilen sitten myöhemmin mikä on oma arvioni kirjasta.
-L
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti